tiistai 4. maaliskuuta 2014

Spain adventure : part I

Loma tuli ja meni turhankin nopeaan ohitse. Lomaviikon vietin Espanjassa vierailemassa poikaystäväni luona. Lensin Maanantai-iltana ja Frankfurtin kautta ja Laskeuduin Barcelonan kentälle keskiyön jälkeen. Kentältä nousin pikimmiten Plaça de Catalunyalle vievään bussiin, jonne saapuessani Topi istuskelikin jo minua odottelemassa. Koska pääsin perille tuohon aikaan vuorokaudesta eikä junia Gironaan enää kulkenut, olimme päättäneet viettää yhden yön Barcelonassa. Hostelimme sijaitsi 10-15 minuutin kävelymatkan päässä. Halpa se oli, mutta mielenkiintoinen. Aulassa löyhkäsi kloori ja huoneeseen päästäkseen piti mennä hissillä ensin katolle ja siitä ainakin neljän lukitun oven läpi.
Tiistaiaamuna kierreltiin Barcelonassa pari tuntia ennen Gironaan lähtöä. En raaskinut tuskailla turistijuttuja,  kun en ollenkaan tiennyt aikataulustamme etukäteen. Olin enemmän kuin tyytyväinen päästessäni käymään merenrannalla ja nähdessäni palmuja ensimmäistä kertaa elämässäni.
Iltapäivällä lähdimme junalla kohti määränpäätämme, Gironaa. Varasin heti alkuun ikkunapaikan, tuijotin koko puolentoistatunnin matkan maisemia haltioituneena enkä antanut opas-paran nukkua sekuntiakaan. Kaikki vuoret, palmut ja täysin pilvetön taivas olivat niin poikkeavia tästä Suomen kevät-talven harmaudesta ja tasaisesta maastosta.
Perillä matkasimme lyhyen matkan taksilla Topin kämpille. Illasta metsästettiin ikuisuus sopivaa ruokapaikkaa Topin Suomalaisten vaihtarikavereiden kanssa ja päädyttiin loppujen lopuksi Irkkupubiin. 
Pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa kaikkien tapaamieni vaihtareiden hehkuttamia patatas bravaksia. Suomalaisittain paistettuja perunoita mausteisella majoneesikastikkeella. Se olikin loppujen lopuksi ainoa paikallinen ruoka, mitä matkan aikana söin. Hyviähän ne oli kaikessa yksinkertaisuudessaan, tuli tilattua matkan aikana pariinkin kertaan. Söin toki muutakin, mutta olin siinä vaiheessa jo liian nälkäinen muistaakseni kuvata annosta blogia varten.
Jälkiruuaksi pojat nappasi lähikaupasta Baileys-jäätelöitä. Mikäli sinä joka tätä tällä hetkellä luet olet ikinä tavannut minua alkoholipitoisen juoman äärellä, saatatkin jo tietää että juomani on ehdottomasti Baileys original (tai vaihtoehtoisesti kissanminttu) maitotilkalla ja jos oikein hienostellaan, niin jääpalojakin löytyy. Voinette varmaan kuvitella, kuinka ihastuin tähän herkkuun, joka yhdistää kaikki lempimixini ominaisuudet. Nams, koska Suomeen?
Seuraavana aamuna Topin lähtiessä kouluun nukuin vielä pari tuntia, laittauduin ja lähdin turisteilemaan. Edellisen illan irkkububi sijaitsi aivan vanhan kaupungin laidalla, joten tiesin suurinpiirtein minne suunnata. Topi oli antanut vielä yksinkertaiset ohjeet, etten varmasti voi eksyä sivukujille. 
Matkan varrelta löysin yhden ainoan magnoliapuun. Näitä oon ikävöiny Lontoon keväästä, mutta onneksi tänäkin vuonna pääsin ihailemaan noita upeita kukkia 
Bongasin myös kulkukissalauman. Ensin näin vain yhden avuttoman näköisen kissanpennun rääpäleen joen varrella, mutta kun aloin pitää 'kiss kiss'-ääntä niin kissoja alkoi ilmestyä kuin tyhjästä. Noin ne kaikki sitten tuijottelivat minua ja saatoin viihtyä kissoille höpötellen vähän turhankin pitkään. Ohimenevä paikallinen herrasmies tosin tuntui varoittelevan minua jostain Katalaaniksi elehtien syömistä. Topin kanssa jälkeenpäin pääteltiin miehen tarkoittaneen, että kissat olisivat varmaan syöneet minut jos olisivat päässeet hyppäämään ylemmäs.
Ennen vanhan kaupungin pikkukujien valtaamista kipaisin turisti-infossa hakemassa kartan varmuuden vuoksi. Hyvä kun hain, kartan nimittäin sai ilmaiseksi ja siihen oli selkeästi merkitty kaikki tarpeelliset nähtävyydet. En varmaan olisi selvinnyt hetkeen takaisin vanhasta kaupungista, mikäli en olisi välillä vilkaissut kartasta missä mennään. Ylitin Onyar-joen pariinkin otteeseen eri siltojen kautta, kävin kiertelemässä muutamassa kivassa kaupassa matkan varrella ja päätin matkani Sant Feliun kirkon kautta juutalaiskortteliin.
Pidemmälle en enää ehtinyt, kun Topi soitti ja ilmoitti pääseensä koulusta ja istuskelevansa vaihtarikavereidensa kanssa heidän vakikahvilassaan. Liityin siis heidän seuraansa ja loppuillasta päädyttiin sillä porukalla erään tytön asuinrakennuksen katolle lipittämään halpaa, mutta hyvää viiniä ja ihailemaan maisemia vesisateessa. Oli juuri niin  upea ilta kun miltä se kuulostaakin.

To be continued ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti